Susanna Koljonen

Kävin Rosen-menetelmän peruskurssin keväällä 1996 silloisessa kotikaupungissani Pariisissa ja siitä alkoi aikaisempaa tietoisempi matkani muutoksen tiellä. Kiinnostuin mekanismeista, jotka saivat vatsakatarrini häviämään muutamassa hoidossa ja hengitykseni virtaamaan vapaammin kuin koskaan. Halusin oppia tästä kaikesta lisää ja jatkoin koulutusta seuraavien vuosien ajan valmistuakseni Suomen Axelssons Body-work Schoolista Rosen-terapeutiksi helmikuussa 2003. Koulutuksen aikana opin ja oivalsin monia asioita itsestäni, kehon ja mielen yhteydestä ja ennen kaikkea niistä mieleni rajoituksista, jotka supistivat mahdollisuuksiani elämässä. Ymmärsin myös, kuinka ajatukseni ja uskomukseni loivat jännitystä, joka tuntui kehossa kipuna ja muina fyysisinä oireina. Kehotietoisuuden lisääntyessä annoin itseni vähitellen avautua ja laajentua näkemään asiat toisenlaisessa valossa, myönteisemmin, avarammin, sallivammin.

Keho-mieli työskentelyn pintaan tuomien tunteiden käsittelemiseksi ja ymmärtämiseksi aloin v. 2002 kiinnostua tietoisemmasta vuorovaikutustavasta, jonka NVC (Nonviolent communicationTM) tarjosi. Opiskelin CNVC:n (Center for Nonviolent communication) kouluttajien kursseilla Suomessa ja ulkomailla, rekisteröidyin myöhemmin CNVC:n kouluttajaharjoittelijaksi ja aloin itsekin kouluttaa vuonna 2005. NVC tarjosi oivallisen tavan hahmottaa selkeästi mitä minussa tapahtui, kun tunsin erilaisia tunteita, kuten kiukkua, surua tai pettymystä. Ymmärsin, kuinka ajatteluni ja tulkintani vaikuttivat tunteisiini ja häiritsivät selkeää vuorovaikutusta itseni tai muiden kanssa, sekä kuinka voin elää tasapainoisemmin huomioimalla tunteiden taustalla olevia arvojani ja tarpeitani. Nykyisin NVC:n tuomat opit ja käsitykset auttavat minua kuuntelemaan toisia ja ilmaisemaan itseäni aidommin ja syvemmin, itseäni ja toisia kunnioittaen. 

Matkani syvemmälle etsimään todellista itseäni ja ”totuutta” elämästä oli johtanut minut jo aikoinaan meditaation ja joogan pariin. Hiljentymisestä ja pysähtymisestä oli tullut voimanlähteeni. Kun syksyllä 2005 sain käsiini Jon Kabbat-Zinnin kirjan Olet jo perillä (Basam books, 2004) tuntui taas yksi elämäni muodostavista palasista loksahtavan kohdalleen. Kaikki tähän saakka oppimani kehosta, mielestä, tunteista, ajatuksista, tietoisuudesta ja hiljentymisestä tuntui tiivistyvän Mindfulness-harjoitteissa, joissa keskitytään kaiken tämän havainnointiin ja tiedostamiseen hyväksyen, tässä hetkessä. Aloitin koulutuksen Leena Pennasen, Suomen Center for Mindfulness’in perustajan johdolla ja valmistuin Mindfulness-ohjaajaksi tammikuussa 2008. Nyt ohjaan Mindfulness-ryhmiä, -kursseja ja -koulutuksia, ja ennen kaikkea jatkan omaa harjoittamistani, päästämistä irti vastustuksesta ja jokaisen asian ja hetken hyväksymistä sellaisena kuin se on. Erityisen tehokkaana olen kokenut kehotietoisuus- ja läsnäoloharjoitteiden keskittymistä parantavan ja mieltä selkiyttävän vaikutuksen. Olen saanut erittäin hyviä keinoja mielen tyyneyden ja vakauden lisäämiseen sekä erilaisten elämän haasteiden kohtaamiseen.

Elämä on jatkuvaa oppimista ja muutosta, eikä aina tiedä etukäteen mihin suuntaan matka seuraavaksi jatkuu. Tähän mennessä oppimiani menetelmiä, Rosen-menetelmää, NVC:tä ja Mindfulness’ia yhdistää kuitenkin minulle tärkeät asiat, kuten kehotietoisuus, läsnäolo, hiljentyminen, kuunteleminen, myötätunto ja avautuminen ottamaan vastaan todellinen olemuksemme. Uskon näiden arvojen seuraavan mukanani minne ikinä matkani viekään seuraavaksi.